joulupukki

Vartuttuaan aikuiseksi mieheksi hän toimi Lyykian lounaisosassa. Tämä lyhyenläntä mies asui kuulemma Myra- nimisessä kaupungissa, kaukana Anatolian valtakunnassa, suunnilleen siellä missä pippuri kasvaa, eli jossain  nykyisen Turkin alueella. Vanhempiensa kuoltua Niko sai valtavan perinnön, jonka hän jakoi hyväntekeväisyyteen, salassa.

Hän halusi saarnata hyvyydestä ja alkoi papiksi, luultavasti keisareiden Diocletianuksen (284-305) ja Maximianuksen (286-305) hallintokautena. Diocletianus aloitti vuonna 303 alkaneen kristittyjen vainokauden, joka kesti aina vuoteen 311 asti. Koska Nikon toimista tällä ajalla ei tiedetä, niin  hänet vissiin vangittiin noissa vainoissa. Konstantinoksen hallintokaudella (306-337) hän ehkä vanhana miehenä pääsi vapaaksi.

Niko, näin meidän kesken, opiskeli siis nuorena Raamatun kirjoituksia, vai liekö se ollut suusanallista tietoa Jeesuksen hyvistä teoista,  mutta kumminkin hän vakuuttui siitä, että ihmisen tulee tehdä muita onnellisiksi ja pitää tehdä hyviä tekoja elämässään.  Hänestä tulikin sittemmin elämänsä aikana  niin tunnettu hyväntekijä, että hänestä alettiin puhua merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimyksenä hänen kuoltuaan.  Nimeen liitettiin sana ”pyhä”, ja Nikolaoksesta tuli Nikolaus, siis Pyhä Nikolaus. Hyvää miestä ei siis hevillä unohdeta!

Mies eli tuon ajan mittapuun mukaan aika vanhaksikin, eli jotain 70-vuotiaaksi. Mahtoi olla parrakas herrakin, ainakin jostakin vanhasta maalauksesta päätellen. Eikös niillä vähän kaikilla silloin ollut parta muotiakin? Mutta jos maalauksia on tehty tuhat vuotta myöhemmin, niin tiedä sitten, miten paljon taiteilijat ovat panneet omiaan. Olikohan Niko ollut katutappelussa, sillä hänen nenunsa oli aika pahan näköinen. Olisiko ollut punanenäinenkin? Hmm…(*ks myöhemmin)

On väitetty, ilman mitään dokumentoitua tietoa, että hän olisi osallistunut ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Nikeassa vuonna 325 ja puolustaneen kristinuskoa ja Raamattua. Häntä pidettiin myös ihmeiden tekijänä.

Myran piispaksi pääsy oli mahdollista keisari Liciniuksen hallintokaudella (308-324), jolloin vainot kristittyjä kohtaan vähenivät.

Tästä sai nimensä Santa eli pyhä, ja Nikolaus eli Klaus, siis amerikkalaismalliin Santa Klaus.

Suomeksihan se on Joulupukki. Hänethän tunnetaan pienten ihmeitten tekijänä, ja erittäin kilttinä. Usein punanuttuisena ( liekö veren tahrimasta kankaasta tullut väri), ja olemme vakuutuneita, että ei tämä pukki missään Turkissa asu, vaan Suomessa, Korvatunturilla, kaukana, kaukana pohjoisessa, jossa me kaikki suomalaisetkaan emme ole käyneet. Mutta on viisasta antaa pukin olla rauhassa.

Nikolaoksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset ihmeelliset hyvän- tekemiset, joilla hän auttoi erilaisissa ongelmissa olevia ihmisiä ja joita tekoja hän ei halunnut saattaa julkisiksi, vaan teki niitä salassa.

Nikolaoksen äiti Nonna parani kuulemma Nikolaoksen synnytyksen jälkeen. Nikolaoksen kerrotaan seisseen kastemaljassa kolme tuntia ilman mitään tukea, kunnioittaen Pyhää Kolminaisuutta.

Hän auttoi ihmisiä, jotka olivat olleet hukkumaisillaan tai joiden laiva oli tuhoutunut myrskyssä. Yksi näistä tapahtumista sattui hänen matkallaan Myrasta Aleksandriaan. Erään legendan mukaan teurastaja nälänhädän aikaan tappoi kolme lasta ja laittoi heidät tynnyriin, ajatuksenaan myydä heidät lihana. Nikolaos näki tapahtuman ja pelasti poikien hengen.

Kuuluisimman legendan mukaan hän auttoi köyhää miestä, jolla ei ollut varaa antaa myötäjäisiä kolmesta tyttärestään. Vaarana olisi ollut, että heistä olisi tullut prostituoituja. Nikolaos auttoi salaa ja meni hänen talolleen yöllä ja heitti kolme pientä kultasäkkiä ikkunasta sisään lattialle.

Ihmiset uskoivat, että Nikolaos oli useiden köyhille salaa tehtyjen lahjoitusten takana. Hän jakoi pois vanhempiensa perintöä. Nikolaoksen kuoleman jälkeen alueen ihmiset jatkoivat tapaa, antaen lahjoja köyhille. Tämän legendan mukaisesti Nikolaosta kuvattaessa, häelle kuvataan usein kolme kultasäkkiä lähistöllään.

Sana kuitenkin levisi, ja pian Nikosta tuli julkkis. Näitä julkkistarinoita tässä kirjoitellaan vieläkin.

Itäisen kirkon alueella Nikolaoksen pyhimyskultti vakiintui parisataa vuotta myöhemmin, ja 800-luvulla hän oli idässä Neitsyt Marian jälkeen kunnioitetuin pyhimys.

Länteen pyhimyskultti levisi samoihin aikoihin. Johannes Diaconus oli aikanaan tosi nasta kirjailija ja rustasi jännän elämänkerran nimeltä Vita S. Nikolai eli ”Nikon laiffi”.

Ajalleen harvinaisesti Nikolaos eli todella pitkän elämän ja kuoli rauhallisen kuoleman kotonaan. Nikolaoksen ruumis siirrettiin Turkista Etelä-Italiaan, Bari-nimiseen kaupunkiin, vuonna 1087. Kristinuskoa ja Nikolauksen kulttia haluttiin suojella kai muslimeilta tai jotain sentapaista. Haudan suojaksi rakennettiin ihan kirkkokin vuonna 1095.  Hautaa vartio viikinkitaustaisten varjaagien vartiosto. Nikolaoksen kuolinvuosiksi on arveltu vuosia väliltä 342 ja 352.

Pyhän Nikolaoksen ruumiin jäännöksiä li reliikkejä kuulemma löytyy eri kirkoista, mutta pääosin ne ovat säilyneet Barissa. 1950-luvulla tehtiin tieteelisiä mittauksia. Vuonna  2005 saatiin selville,  että Nikolaos oli ollut noin 1,5 metriä pitkä mies, hivenen aikansa keskimittaa lyhyempi. Lisäksi hänellä oli ollut murtunut nenä. *

Nikolaoksen lapsia kohtaan osoittaman huomion ansiosta hänestä on tullut lasten suojeluspyhimys. Lahjojen tuojana hänet on myös nähty siis joulupukin esikuvana. Joulupukki haluaa pitää salaisuutensa,  mutta kerrottakoon, että noin sata vuotta sitten erään tontun vuotaessa asian lhdistölle, alkoi maailmalle levitä tieto Korvatunturista ja sen asukkaista. Uutisvuoto, siis.